Frans Timmermans on valittu kuusi kertaa Alankomaiden parlamenttiin työväenpuolue Partij van de Arbeid’in listalta. Hän toimi parlamentin jäsenenä vuosina 1998–2007 ja 2010–2012. Lisäksi hän on toiminut Alankomaiden ulkoasianministerinä vuosina 2012–2014 ja Eurooppa-ministerinä vuosina 2007–2010.
Marraskuussa 2014 hänet nimitettiin Euroopan komission ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Komission ylimpänä sosiaalidemokraattijäsenenä hänellä on vastuualueinaan sääntelyn parantaminen, toimielinten väliset suhteet, oikeusvaltion periaatteet, EU:n perusoikeuskirja ja kestävä kehitys. Frans tekee tiivistä yhteistyötä seitsemän muun PSE-ryhmään kuuluvan komission jäsenen kanssa, Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisten jäsenten kanssa ja PSE-ryhmään kuuluvien Eurooppa-neuvoston pääministerien kanssa.
Kuluneiden neljän vuoden aikana Frans on johtanut komissiossa EU:n työtä kestävän kehityksen alalla ja vastannut kunnianhimoisen kiertotalousstrategian ja maailman ensimmäisen kattavan muovistrategian hyväksymisestä. Lisäksi hän oli mukana vuodelle 2030 asetettuja YK:n kestävän kehityksen tavoitteita koskevissa neuvotteluissa ja tavoitteiden hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa EU:n tasolla. Fransin ehdottamasta lainsäädännöstä, jonka tavoitteena on torjua muovijätettä sekä poistaa kertakäyttöiset muovituotteet kokonaan tai vähentää niiden määrää merkittävästi, on äänestetty hiljattain Euroopan parlamentissa. Frans on ollut myös johtamassa kansainvälisiä toimia muovijäteongelman ratkaisemiseksi ja esitellyt komission ehdotukset muille YK:n jäsenvaltioille New Yorkissa kannustaen muita maita omaksumaan EU:n kunnianhimoiset tavoitteet.
Frans uskoo vakaasti sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Hän on ehdottanut lainsäädäntöä, jolla helpotettaisiin isien, äitien ja muiden huoltajien perhevapaan pitämistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mikä tukisi tasavertaisuutta työpaikalla ja perhe-elämässä. Hän on kannattanut vahvasti sukupuolten välisen palkkaeron poistamista, tukenut naisten määrän lisäämistä työpaikoilla ja johtotehtävissä sekä puolustanut määrätietoisesti Istanbulin yleissopimusta, jolla pyritään torjumaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hän on aktiivinen syrjinnän vastaisen työn sankari, joka vastustaa ääriliikkeitä ja rasismia kaikissa niiden muodoissa, ja on ollut erityisesti koordinoimassa komission työtä muslimeihin kohdistuvan vihan ja antisemitismin torjumiseksi.
Frans on intohimoinen ja väsymätön Euroopan perusarvojen puolustaja; hän tukee erityisen aktiivisesti oikeusvaltion periaatteita joissakin kansallisissa hallituksissa ilmenneitä autoritaarisia suuntauksia vastaan. Hän on muun muassa tukenut Puolan oikeuslaitoksen riippumattomuutta maan hallituksen liiallista vaikutusvaltaa vastaan ja on onnistunut saamaan unionin tuomioistuimelta hiljattain päätöksen välitoimista, joilla pysäytetään korkeimman oikeuden tuomareihin kohdistunut puhdistus.
Frans on myös valvonut komission toimia, joilla pyritään saamaan EU:ssa aikaan demokraattinen muutos lisäämällä kansalaisten osallistumista ja EU:n päätöksenteon avoimuutta siten, että suuri yleisö voi osallistua päätöksenteon jokaiseen vaiheeseen ja että kaikki päätökset tehdään näyttöön perustuen.
Ennen politiikkaan siirtymistä Frans työskenteli ensin Alankomaiden ulkoasiainministeriössä, jossa hänet nimitettiin Alankomaiden Moskovan suurlähetystön varasihteeriksi vuonna 1990. Hän palasi ministeriöön vuonna 1993. Sen jälkeen hän työskenteli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön vähemmistövaltuutettu Max van der Stoelin vanhempana neuvonantajana ja yksityisenä sihteerinä.
Frans on naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Hän on syntynyt vuonna 1961, ja hän on kotoisin Heerlenin kaupungista, joka sijaitsee Alankomaissa Limburgin alueella. Hänen molemmat isoisänsä olivat hiilikaivostyöläisiä, ja hänen isänsä oli sotilaspoliisi. Hänen äitinsä joutui avioituessaan luopumaan työurastaan silloisen alankomaalaisen lainsäädännön mukaisesti. Tämä on yksi varhaisista vaikuttimista, jotka ovat motivoineet Fransia kyseenalaistamaan yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja puolustamaan naisten oikeuksia koko poliittisen uransa ajan.